Suomalainen muinaistarusto:
Muinaissuomalaiset uskoivat vahvasti luonnon henkiin ja voimiin, olivathan he paljolti niistä riippuvaisia jokapäiväisessä elämässään. Haltiaväkeä rukoiltiin ja lepyteltiin, heille uhrattiin ruokaa ja esineitä ja heillä peloteltiin lapsia tottelevaisiksi.
Ihmisille näitä voimia edustivat mm. metsän jumala Tapio ja hänen puolisonsa Mielikki sekä metsän muu väki kuten keijukaiset, peikot, maahiset, ja metsän neidot, Tellervo ja Sinipiika.
Meren jumala taas oli Ahti ja hänen vaimonsa oli nimeltään Wellamo. Heidän väkeensä kuuluivat mm. Näkki, merenneidot ja –miehet, Iki-Turso, vetehiset ja vesihiidet.
Ahti
Veden ylimpinä hallitsijoina olivat Ahti ja hänen puolisonsa Wellamo.
He asuivat Ahtolassa, joka sijaitsi ”meren pohjassa, utuisen niemen nenässä, terhenisen saaren päässä”.
Aina he eivät kuitenkaan täällä oleilleet vaan kävivät usein katsastamassa heidän
valtansa alle kuuluvia maavesiä. Rikkaalta Ahdilta rukoiltiin runsaita kalnsaaliita
ja hyviä säitä. Hän huolehti hyvin merenkansasta, johon kaikkien merenelävien
lisäksi kuuluivat mm. veden neidot, vesihiidet, vetehiset, näkki ja Iki-Turso. Vaikka
Ahti osasi olla myös kiivas ja kostonhimoinen oli hän luonteeltaan oikeudenmukainen
ja omiaan rakastava.
2006 öljy 50x60 oil 520€
Ancient Finnish Mythology
The highest rulers of seas and waters were Ahti and his spouse Wellamo. They lived in Ahtola, which was situated ”in the bottom of the sea, in the far end of a misty cape, on the edge of a hazy island”. They didn’t however spend all their time there but moved around to check upon all the waters under their government. Ahti was rich and was prayed for good weathers and generous catch of fish. He took good care of all the creatures that lived in the sea, such as maidens, monsters, goblins and all animals.. As impetuoius and vindictive as Ahti sometimes could be was he also just and loving towards his own folks.
Martti Haavio: Suomalainen mytologia 1967,
Käännös, Translation: