Suomalainen muinaistarusto/Finnish ancient mythology:
Muinaissuomalaiset uskoivat vahvasti luonnon henkiin ja voimiin, olivathan he paljolti niistä riippuvaisia jokapäiväisessä elämässään.  Haltiaväkeä rukoiltiin ja lepyteltiin, heille uhrattiin ruokaa ja esineitä ja heillä peloteltiin lapsia tottelevaisiksi.
Ihmisille näitä voimia edustivat mm. metsän jumala Tapio ja hänen puolisonsa Mielikki sekä metsän muu väki kuten keijukaiset, peikot, maahiset, ja metsän neidot, Tellervo ja Sinipiika.
Meren jumala taas oli Ahti ja hänen vaimonsa oli nimeltään Wellamo. Heidän väkeensä kuuluivat mm. Näkki, merenneidot ja –miehet, Iki-Turso, vetehiset ja vesihiidet. Niinikään vuorilla uskottiin elävän oma kansansa, kuten myös kotipiirissä, joiden haltiat olivat nykyäänkin kaikille tuttuja tonttuja.
Keijukainen  

Keijukaiset elivät metsissä eli kuuluivat metsän valtiaan, Tapion väkeen. Heidän uskottiin  olevan kauniita ja hentoja eikä heitä yleensä ihmissilmä erottanut. Keijukaiset rakastivat tanssimista ja olivat luonteeltaan leikkisiä, jopa ilkikurisia. He saattoivat joskus pilailla ihmistenkin kustannuksella esimerkiksi piilottamalla heidän tavaroitaan.